Olen yrittänyt myydä mun Hondaa lokakuusta ja Sitikkaakin kuukauden. Kukaan ei ole ollut kiinnostunut. Nyt sitten viime viikolla ilmoittautui useita auton ostajia Hondalle ja yllätysostaja Sitikalle. Tämän lisäksi on muutama Volvostakin kiinnostunut.
Näiden autojen myyminen on niin salatiedettä. Tai ennenkaikkea suomalaisen autonostajan mielenliikkeiden ennustaminen. Vaikka kaikki olisi kunnossa, auto Suomen halvin, juuri katsastettu jne kauppaa ei synny. Sitten kuin silmänräpäyksessä kaikki haluavat ostaa kaikki harvelit. Tämä todistaa markkinan olevan rikki.
Pari muutakin asiaa suunnattomasti ihmetyttää: vaikka olen myynyt kymmeniä autoja, niin yhtäkään suoraan myynnissä ollutta autoa en ole myynyt kotikaupunkiin. Täkäläiset tulevat katsomaan ja aikovat käydä satojen kilometrien päässä vertailemassa useita yksiköitä. Sitten kun vertailut on tehty, niin parhaat on myyty. Ja se toinen ihmettelyn aihe on se että kun löytyy sopiva peli, joka on ehjä, siisti ja hinta ok, niin miksi pitää vielä lähteä katsomaan yhdeksää muuta?
Laivalla oli kaksi saksalaispariskuntaa jotka oli liikenteessä moottoripyörällä. Kävin ihmettelemässä pyöriä ja ainakin tarroista päätellen oli kokemustakin aikaisemmilta vuosilta eli ei voi edes ajatella että tyhmä saksalainen ei tiedä mitä on edessä. Toisessa pyörässä oli ainakin tarra viimevuodelta tammikuulta pohjoisnorjan kokoontumisajosta.
Herätetään taas tyhmä kysymys: Miksi suomessa kukaan ei harrasta mitään tuollaista? Ja vielä toinen: Miksi saksalaiset innostuu aina kaikesta tuollaisesta omituisesta?
Lämmintä on täällä Saksassa 11 astetta ja kuva kertonee lisää ja kaiken olennaisen.
Tämä pistää miettimään, kuinka paljon suomalaista maanviljelijää keljuttaa jonkinverran erimittainen kasvukausi. Kuvassa näet on peltoja ja jotain siellä kasvaa. En kyllä viedä mitä, sillä ei tuonnäköistä Suomessa kasvateta.
Tätä en ollut suunnitellut. En tosiaan. Ajattelin että tänään löydän H.Jooas.J:lle auton ja allekirjoitan vakuutussopimuksen talostani.
Mutta jotenkin sain hirveät kicksit ja värkkäsin yläkerran porraskäytävään laminaatit paikalleen. Vähänkös olen ylpeä ja lähden nyt mietiskelemään sitä nyt höyrysaunaan.
Mitäs olette mieltä onko tuo kuvassa näkyvä katu hyvä kaksisuuntainen autoille sallittu katu? Täällä se on ja nopeusrajoituskin on 50 periaatteessa.
Muutamassa paikassa täällä Saksassa olen nopeusrajoituksien kanssa miettinyt sitä että miksi ihmistä pitää siinäkin holhota. Ei kai kenenkään tule mieleen ajaa tuotakaan katua yli 5 kmh nopeutta. Talvinopeusrajoitustakaan en ymmärrä.
Suomalaiselle on tuollainen hinnoittelu mahdotonta ymmärtää. Tarkkasilmäinen katsoja huomioi pullokoon. Ainoa selitys on se että saksalainen haluaa juoda jossain tapauksessa pikkukaljan ja on valmis maksamaan mieliteostaan. Silti huvittavaa!
Eipä ole tässä hetkeen tullut kirjoitettua mitään blogiin. Anteeksi...
Eilen tulin tänne Saksaan Ryanairin siivillä. Aloitin aamun mielyttävästi tulemalla virastoon ostamaan siirtokilpiä. Jos virastossa joutuu odottamaan 10 minuuttia, niin se tuntuu ikuisuudelta. Se ei siis lopu se odottaminen ikinä. Vähän niinkuin ruoan odottaminen ravintolassa kun on kauhea nälkä tai jos ei tule uni yöllä niin nekin minuutit ovat pitkiä.
Nyt lahden Kölniin katsomaan yhtä autoa. Toivottavasti on hyvä...
