Laivalla oli kaksi saksalaispariskuntaa jotka oli liikenteessä moottoripyörällä. Kävin ihmettelemässä pyöriä ja ainakin tarroista päätellen oli kokemustakin aikaisemmilta vuosilta eli ei voi edes ajatella että tyhmä saksalainen ei tiedä mitä on edessä. Toisessa pyörässä oli ainakin tarra viimevuodelta tammikuulta pohjoisnorjan kokoontumisajosta.
Herätetään taas tyhmä kysymys: Miksi suomessa kukaan ei harrasta mitään tuollaista? Ja vielä toinen: Miksi saksalaiset innostuu aina kaikesta tuollaisesta omituisesta?
Lämmintä on täällä Saksassa 11 astetta ja kuva kertonee lisää ja kaiken olennaisen.
Tämä pistää miettimään, kuinka paljon suomalaista maanviljelijää keljuttaa jonkinverran erimittainen kasvukausi. Kuvassa näet on peltoja ja jotain siellä kasvaa. En kyllä viedä mitä, sillä ei tuonnäköistä Suomessa kasvateta.
Tätä en ollut suunnitellut. En tosiaan. Ajattelin että tänään löydän H.Jooas.J:lle auton ja allekirjoitan vakuutussopimuksen talostani.
Mutta jotenkin sain hirveät kicksit ja värkkäsin yläkerran porraskäytävään laminaatit paikalleen. Vähänkös olen ylpeä ja lähden nyt mietiskelemään sitä nyt höyrysaunaan.
Mitäs olette mieltä onko tuo kuvassa näkyvä katu hyvä kaksisuuntainen autoille sallittu katu? Täällä se on ja nopeusrajoituskin on 50 periaatteessa.
Muutamassa paikassa täällä Saksassa olen nopeusrajoituksien kanssa miettinyt sitä että miksi ihmistä pitää siinäkin holhota. Ei kai kenenkään tule mieleen ajaa tuotakaan katua yli 5 kmh nopeutta. Talvinopeusrajoitustakaan en ymmärrä.
Suomalaiselle on tuollainen hinnoittelu mahdotonta ymmärtää. Tarkkasilmäinen katsoja huomioi pullokoon. Ainoa selitys on se että saksalainen haluaa juoda jossain tapauksessa pikkukaljan ja on valmis maksamaan mieliteostaan. Silti huvittavaa!
Eipä ole tässä hetkeen tullut kirjoitettua mitään blogiin. Anteeksi...
Eilen tulin tänne Saksaan Ryanairin siivillä. Aloitin aamun mielyttävästi tulemalla virastoon ostamaan siirtokilpiä. Jos virastossa joutuu odottamaan 10 minuuttia, niin se tuntuu ikuisuudelta. Se ei siis lopu se odottaminen ikinä. Vähän niinkuin ruoan odottaminen ravintolassa kun on kauhea nälkä tai jos ei tule uni yöllä niin nekin minuutit ovat pitkiä.
Nyt lahden Kölniin katsomaan yhtä autoa. Toivottavasti on hyvä...
Olen ajatellut ostaa oman hiekoituskärryn. Sen kanssa olisi kiva käydä koiran kanssa lenkillä. Tai sitten luistimet. Persian maalaiskunnasta on se kun huomaa että hei tuo reitti on hiekoitettu ja hiekoitus loppuu sitten kesken. Kerran jo vain liu'uin ojaan. Kunpa nämä sulaisi pois niin pääsisi ajeleen moottoripyörällä tammi-helmikuun vaihteessa.
