Vanhan jäärän jorinoita

Kyllä tämä uusi pullamössösukupolvi on jäänyt monesta paitsi.

On intternetit ja windödsit.

Toista se oli ennenvanhaan. Satuin löytämään wanhojen sarjakuvien keskeltä vanhan Mikrobitti-lehden.

Ei ollut hiirtä kuin rikkailla tietokoneessa siihen aikaan.

Ehkä kuitenkin nykyään ajatellen hienointa antia näissä vanhoissa lehdissä oli ohjelmalistaukset. Tuollaisen muutaman sivun kun naputti tietokoneelle, niin siinä oli sitten ilmaiseksi saatu hieno peli tai ohjelma.

Tuommoisen listauksen naputtaminen ei ollut ihan mikään iisi homma, kun jos yksikin merkki meni pieleen niin pahimmillaan kone vain kaatui. Ja koska käytössä oli kasettiasema, niin eihän sitä millään malttanut tallentaa sitä ensin ja eikun uusiksi.

Nyt vuosien jälkeen ko. lehteä lukiessa oli huvittavampaa vielä ehkä lukea lukijoiden kirjepalstaa, jolle joku oli kirjoittanut kyselyn, että kun minä nyt kirjoitin tällaisen listauksen tietokoneelle, niin sain sellaisen ja sellaisen virheilmoituksen. Missä vika?

Asiaan oli kyllä vastattu hyvin asiallisesti ja kerrottu miltä ohjelmariviltä kannattaa kirjoitusvirhettä hakea.

Ennenkaikkea tässä herätti huvitusta, mutta toisaalta lopulta kunnioitusta se into ja vimma saada tuo surkeahko ohjelma toimimaan. MikroBitti taisi ilmestyä noihin aikoihin 10 kertaa vuodessa. Joten kun tuo lehti on tullut kotiin on ohjelma naputettu koneelle. Sen jälkeen sitä on varmaan useampikin ilta yritetty saada toimimaan. Kun sormi on ns. mennyt suuhun on lähetetty perinteinen kirje jolla on kyselty neuvoja. Tähän mennessä on varmaankin seuraava lehti jo periaatteessa kasattu, joten vastaus ei tullut ehkä seuraavassa vaan vasta sitä seuraavassa numerossa, eli noin 2-3 kuukauden kuluttua.

Kuinka monella riittäisi kärsivällisyys ja mielenkiinto tuohon enää nykyään?

Eipä silti. Yksi kaveri kertoi joskus 70-luvun lopulla olleensa jo tietsikkahommissa ja olivat käyneet sitten lataamassa yhden uuden ohjelman jollekin keskustietokoneelle viikonloppuna, kun konttorissa ei ollut työntekijöitä. Ohjelma oli reikäkorteilla ja mahtui juuri ja juuri pakettiautoon. Kaikki nuo kortit piti työntää koneeseen järjestyksessä. Jos yksikin kortti olisi mennyt väärinpäin tai väärässä järjestyksessä olisi koko homma mennyt pieleen ja lähtenyt uudestaan alusta.

Se vasta vaatikin rautaista ammattitaitoa!



Voisitko kuvitella innostuvasi naputtamaan tällaisia listauksia koneellesi? Entäpä kiinnostaisiko lehti jossa on tällaisia listauksia parikymmentä sivua? Mielenkiintoisena yksityiskohtana on tällä sivulla myynnissä oleva modeemi. Jollet älyä miten tuo vehje toimii, niin se toimii niin että puhelimesta otetaan luuri ja se laitetaan tuohon modeemin päälle. Sen päälle laitetaan sitten kaikki mahdolliset peitot ja tyynyt ja muut jottei puhe tai muut äänet häiritsisi tiedonsiirtoa. Maksimissa päästään 300 baudia nopeuteen. Jos ihmettelet mikä ihme se baudi on, niin se on ranskalaisten keksintöjä:
http://fi.wikipedia.org/wiki/Baudinopeus
Suomeksi tuo nopeus on sitä että jos siirtää pelkkää tekstiä, niin ehdit sitä yleensä lukea nopeammin kuin mitä sitä ruudulle ilmestyi...



Ei suotta hienoa grafiikkaa!!! (Ja tietenkin ja edelleen tuttuun tapaan kuvat saa isommaksi klikkaamalla).