Homma alkoi eilen aamulla, kun lähdin kämpiltä bussille noin 2 minuuttia
liian myöhään, koska oli aamulla niin paljon duunia.
No juosten ehdin melkein bussiin. Sillä hetkellä kun bussi lähti
liikenteeseen, niin olin ylittämässä katua, eli fyysisesti n. metrin
päässä siitä kirotusta bussista.
No otin sitten taksin jolla menin juna-asemalle. Olin matkalla autoteitä
pitkin 180 kilometrin päähän, mutta junalla piti vaihtaa 3 kertaa.
Ensimmäinen juna oli aikataulussa. Toinen juna olikin sitten myöhässä ja
reilusti. Sitten suunnittelin saksalaisia juna-aikatauluja avuksi
käyttäen vaihtoehtoisen reitin, jolloin en häviä niin paljon aikaa.
No pääsin seuraavaan junaan jossa kerrottiin myöhästymisten syy: 1.
veturi meni rikki Gelsenkirchenissä, ohjauslaitteet ei toimineet
Kölnissä ja sitten oli vielä joku kolmas syy, mitä en muista enää.
Kesken junamatkan tajusin että ehkäpä voisin säästää aikaa ajamalla
tällä junalla Mainzin sijasta Mannheimiin ja menemällä sieltä
paikallisjunalla päämäärääni. Konnarikin vahvisti teoriani, mutta ei
pystynyt antamaan aikatauluja.
Sitten kun oltiin saapumassa Mannheimin asemalle, niin DB kuulutti 3
kertaa, että Müncheniin menijöiden ei pidä missään tapauksessa poistua
junasta. Kuulutus oli pelkästään Saksaksi. Sääliksi käy jotain ulukomaalaista joka on kyydillä. Poistuin junasta ja pääsin
kaiken sählingin jälkeen vain 45 minuuttia myöhässä alkuperäiseen
kohteeseeni. Tosin silti autotietä 180 km matkaan meni melkein 5 tuntia.
Tosin kello oli silloin jo aika paljon ja oli matkaa satamaan 630 km.
Onneksi BMW:llä pystyy ajamaan mukavasti 180 kmh, silloin kun ei ole
liikennetä kauheasti, joten vaikka vietinkin puolitoista tuntia jonossa
seisten perjantai-iltapäivänä, niin sain keskinopeuden matkalle 101 kmh,
joka oli mielestäni hyvä.
Nyt päästään sitten kuvaan joka on tässä blogimerkinnässä. Jotta
saataisiin edes löyhä liitäntä kirjoitettuun tekstiin, niin se on
kuvattu jossain juna-asemalla, jonka nimeä en enää muista.
Hauska pointti on vaan tuossa kuvassa se että sillä markkinoitiin jotain
juttua, jossa voi antaa köyhille avustusta. Kuvaa klikkaamalla saa
näkyviin paremmin tuon kuvan. Kannattaa kiinnittää huomiota pariin
juttuun: 1) Mustan miehen ilme 2) Noiden härkien nenät. Niissä on jokin
rengas jolla joku kiskoo niitä eteenpäin. Kuva oli kuitenkin RASKAASTI
fotoshopattu, niin eikö nenille olisi voinut tehdä jotain. Tyhmä
saksalainen ja suomalainenkin uskoo varmasti että härkä vetää sitä auraa
ihan vaan puhtaasti omaksi huvikseen, varsinkin jos nenä olisi palautettu "ennalleen". Tämä korostuu nyt varsinkin, kun härkien nenästä
vetäjä oli julmasti leikattu kuvasta pois. Lienee siksi että hänen
ilmeensä olisi ollut vielä onnellisempi kuin auraa ohjastavan miehen.
Tästä jotta päästäisiin asiasta vielä miljoonanteen, niin tämän kirotun
junamatkan aikana oli ekaa kertaa aikaa räplätä 3 kk sitten ostettua
Sony kameraani ja siinä oli kuvankäsittelytoimintoja. Löysin sieltä
semmoisen toiminnon jolla pystyy muokkaamaan ihmisten kasvoja niin että
ne näyttäisivät hymyilevän. Otin omasta pärstästäni kuvan ja kokeilin,
tulos oli että ei voida havaita kasvoja kuvassa. Otin uudestaan ja sama
lopputulos. Vielä kolmannenkin kerran kokeilin ja ei toiminut. Te jotka
olette minut nähneet, ette varmaan enää yhtään ihmettele, miksei mun
naamaa näy näissä blogikuvissa.
Joku varmaan antaa palautetta siitä, että härillä ei ole neniä. Ei
olekaan, mutta en minä tiedä mikä niillä on. Koirilla on kirsu ja
hevosella turpa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti